Puutarhamme ylpeydenaiheet, 50 vuotta vanhat valtavat rhodorendroripensaat ovat luoneet kukkaloistoa parin viime viikon ajan, nyt viedään viimeisiä. Mummu ja Leena (jotka tulevat huomenna - jipppppiiiiiiiii) ehtivät juuri ja juuri ihailemaan.
Elmer rakastaa autoja, ja varsinkin renkaita...puhumattakaan ratinvääntelystä :)
12 askelta on tämänhetkinen ennätys. Konttausta ei herra harrasta lainkaan, ryömii silloin kun on pakko, mieluiten roikkuu jonkun sormessa ja ovaa ja sulkee ovia. Tai ruokkii ankkoja ja koiria.
Ellenin kani Lakrits vaihtoi perhettä ja asuu tätä nykyä Enyan luona. Käytiin tänään viimeksi katsomassa. Hyvin viihtyy, hiukan villiintynyt, olisiko päivittäiset ulkoilukierrokset saaneet kaniraukan pyörryksiin : )
Lakritsin entinen emo. Uusi kampaus ja 80 luku rules. Mammaa kauhistuttaa...
Lakritsin uusi emo. Ilme kertokoon lopun...
Naapurit menivät naimisiin. Oli latotanssit ja kaikki. Syreenit kun sattuivat kukkimaan komeimmillaan niin näpsäkkänä tyttönä tein niistä asetelmat. Syreenipuskia kun täällä meilläpäin riittää, kukkisivatpa hiukan kauemmin... Tulen syreenikaudella aina nostalgiseksi ja palaan Herttoniemen siirtolapuutarhan juhannuksenviettoon. Juhannustanssit riihellä olivat kauden tapahtuma.
Anna ja Arne. Anna on syntynyt vierastalossamme, Arne oli kahdeksan kuukautta kun he vanhempineen ja isovanhempineen muuttivat tänne. Olemme viettäneet ikimuistoisia hetkiä kuunnellen heidän tarinoitaan kuinka täällä meillä ennenmuinoin elettiin.
Jäätelö on hyvää kun sitä paljon saa, tuttifrutti...
Ihanat ystävät ihanan viikonlopn vietossa täällä meillä. Kyllä tuli pölötettyä, paljon ja perinpohjaisesti.
Ruohonleikkuu on tätänykyä ihan lastenleikkiä : )
Ikinuori Robert täytti taas kerran vuosia...
Ja Elmeri harjoittelee syömistä. Itse.
Alkukesä on täällä niin kaunista, niin kaunista. Tänä vuonna kaikki puut ja pensaat kukkivat melkein yhtä aikaa - voisipa niitä säästellä että voisi ihastella pidempään...
Andreas van Hauen, syötävän söpö tanskalainen serkkupoika.
Tuemme säännöllisesti paikallisen herkkuruokaa tarjoilevan kyläkrouvin toimintaa (koska äiti ei aina välillä vaan jaksa laittaa ruokaa).
Hurva Gästis siis.
Näkymiä.
Eläintarhassa. Ei mitään eksoottisia, pohjoismaisia "oikeita" eläimiä.
Emäntä hommissa.
Toukokuu oli keltainen.
Tulkaa pelastamaan minut.... en osaa vielä kävellä, enkä oikein viitsi liata housujani ryömimällä noissa karvakasoissa....
Juupa juu, kauhea näky. Auto paloi. Se vaan simahti moottoritielle ja alkoi palaa. Epätodellista. Onneksi ei meille matkustajille (lapset kani ja minä) käynyt kuinkaan. Ja kanssaautoilijat olivat huippu avuliaita.
Tältä se näytti kun seistiin pellolla ja odotettiin paloautoa. Nyt on uusi auto ja Emilillä taas uudet merkkilenkkarit (edelliset jäivät autoon). Ruokakassi ehdittiin pelastaa, että saatiin ruokittua perhe.
Turvallista hja nautinnollistya ja ihanaa ja jäätelöistä kesää teille kaikille! Me tullaan Suomeen n15 heinäkuuta.
Minna : )
..ja Robertin sisko Marlene : ), pikku Andreas, farfar & Kate.
