Taas joutui suvi...

Juu juu, kyllä tiedän, ettei nyt ole suvi. Mutta silloin oli. Kesäkuun alussa, kun koulut loppuivat ja taas juhlittiin. Traditionaalisesti farfarin ja Katen luona, speliaalivieraina mummu ja sen sisko Leena. Ja sitten ne tavalliset; serkut Moa ja Sofia ja Emilin bestis Alpha.

Onpas ihana taas päivittää. Ja kirjoittaa suomeksi. Toi kukkabloggailu kyllästyttää just nyt vähän, olisko siksi että kun sitä tekee nykyään noita kukkahommia (tai oikeammin kukkakuvaushommia) päivät ympäriinsä, niin alkaa maistua puulta. Tänne olen keräillyt parhaita otoksia, josko kiinnostaa.

Yritän saattaa teidät ajan tasalle tässä pikkuhiljaa...

Loppukevättä ja alkukesää

Oine voine kun on niin paljon kuvia ja kerrottavaa, että en ole saanut aikaiseksi yhtikäs mitään raportointirintamalla. Sain kuin sainkin vihdoin ladattua läjän otoksia parin viimen kuukauden ajalta. Kunnianhimoinen perinpohjainen raportti/aihe vaihtukoon taas tuttuun tapaan parin rivin yhteenvedoksi.

Puutarhamme ylpeydenaiheet, 50 vuotta vanhat valtavat rhodorendroripensaat ovat luoneet kukkaloistoa parin viime viikon ajan, nyt viedään viimeisiä. Mummu ja Leena (jotka tulevat huomenna - jipppppiiiiiiiii) ehtivät juuri ja juuri ihailemaan.

Elmer rakastaa autoja, ja varsinkin renkaita...puhumattakaan ratinvääntelystä :)

12 askelta on tämänhetkinen ennätys. Konttausta ei herra harrasta lainkaan, ryömii silloin kun on pakko, mieluiten roikkuu jonkun sormessa ja ovaa ja sulkee ovia. Tai ruokkii ankkoja ja koiria.

Ellenin kani Lakrits vaihtoi perhettä ja asuu tätä nykyä Enyan luona. Käytiin tänään viimeksi katsomassa. Hyvin viihtyy, hiukan villiintynyt, olisiko päivittäiset ulkoilukierrokset saaneet kaniraukan pyörryksiin : )


Lakritsin entinen emo. Uusi kampaus ja 80 luku rules. Mammaa kauhistuttaa...

Lakritsin uusi emo. Ilme kertokoon lopun...

Naapurit menivät naimisiin. Oli latotanssit ja kaikki. Syreenit kun sattuivat kukkimaan komeimmillaan niin näpsäkkänä tyttönä tein niistä asetelmat. Syreenipuskia kun täällä meilläpäin riittää, kukkisivatpa hiukan kauemmin... Tulen syreenikaudella aina nostalgiseksi ja palaan Herttoniemen siirtolapuutarhan juhannuksenviettoon. Juhannustanssit riihellä olivat kauden tapahtuma.

Anna ja Arne. Anna on syntynyt vierastalossamme, Arne oli kahdeksan kuukautta kun he vanhempineen ja isovanhempineen muuttivat tänne. Olemme viettäneet ikimuistoisia hetkiä kuunnellen heidän tarinoitaan kuinka täällä meillä ennenmuinoin elettiin.

Jäätelö on hyvää kun sitä paljon saa, tuttifrutti...

Ihanat ystävät ihanan viikonlopn vietossa täällä meillä. Kyllä tuli pölötettyä, paljon ja perinpohjaisesti.

Ruohonleikkuu on tätänykyä ihan lastenleikkiä : )



Ikinuori Robert täytti taas kerran vuosia...

Ja Elmeri harjoittelee syömistä. Itse.

Alkukesä on täällä niin kaunista, niin kaunista. Tänä vuonna kaikki puut ja pensaat kukkivat melkein yhtä aikaa - voisipa niitä säästellä että voisi ihastella pidempään...

Andreas van Hauen, syötävän söpö tanskalainen serkkupoika.

Tuemme säännöllisesti paikallisen herkkuruokaa tarjoilevan kyläkrouvin toimintaa (koska äiti ei aina välillä vaan jaksa laittaa ruokaa).

Hurva Gästis siis.

Näkymiä.

Eläintarhassa. Ei mitään eksoottisia, pohjoismaisia "oikeita" eläimiä.

Emäntä hommissa.

Toukokuu oli keltainen.

Tulkaa pelastamaan minut.... en osaa vielä kävellä, enkä oikein viitsi liata housujani ryömimällä noissa karvakasoissa....

Juupa juu, kauhea näky. Auto paloi. Se vaan simahti moottoritielle ja alkoi palaa. Epätodellista. Onneksi ei meille matkustajille (lapset kani ja minä) käynyt kuinkaan. Ja kanssaautoilijat olivat huippu avuliaita.

Tältä se näytti kun seistiin pellolla ja odotettiin paloautoa. Nyt on uusi auto ja Emilillä taas uudet merkkilenkkarit (edelliset jäivät autoon). Ruokakassi ehdittiin pelastaa, että saatiin ruokittua perhe.

Turvallista hja nautinnollistya ja ihanaa ja jäätelöistä kesää teille kaikille! Me tullaan Suomeen n15 heinäkuuta.

Minna : )

Emil the Teenager

Pikku Emil ei ole enää niin pikkuinen eikä niin pikkukan. Huhtikuun 21 hän murkkuistui virallisesti ja kuten mummu luki murkkuikäisten käyttöoppaasta niin herättäminen on paras jättää väliin..murkut ovat harvoin hyvällä tuulella herätessään. Tuona aamuna kylläkin : )))

Pituutta on vaikka muille jakaa ja muutama muskelikin löytyy. Jalat ovat venyneet kokoon 45 ja peilin edessä kuluu hetki jos toinenkin, kampaus kuntoon ennen kouluun lähtöä you know... Ihana on paketti ja onneksi vielä liikenee mammalle haleja silloin tällöin.

Virallinen vastaanotto osui yksiin grillikauden avajaisten kanssa. Mukana juhlahumussa Robertin siskon mies Michael ja farbror Per.

Mukana myös serkkutytöt Moa, Sofia, ja uudet tanskalaisserkut Laura, Oliver, ja parin viikon ikäinen Andreas.

..Ja farfar, Robertin sisko Marlene, Ellen...

..ja Robertin sisko Marlene : ), pikku Andreas, farfar & Kate.

Ihanan ihana päivä!

Avoimet ovet

Kuten ehkä huomasittekin niin ovet tänne meille ovat taas selkosen selällään. Tekniikka tuotti hankaluuksia osalle, joten se käytäntö romutettiin...

Mukavaa kun käytte kylässä, mutta ettehän laita meitä millekkään listoille. Olemme ujoa sorttia :)))

Äidin runotyttö

Tiedän, että lapsityövoiman käyttö on kiellettyä, mutta harrastan sitä silti aina välillä. Yritän pitää työajat kohtuullisina. Säähän en voi vaikuttaa, jos on kylmä niin on...

Muutama viikko sitten leikin valokuvaajaa ja houkuttelin tyttären mallikseni:

-Jipii, kivaa!!!

-Ai tollaset vaatteet...?!

-Mä oon ihan venäläisen näkönen, kauhee hattutekele, en laita.

-Hiljaa lapsi, oikeatkaan mallit ei saa valita mitä päälleen laittaa.

- Mul on kylmä

- Ihan kohta oon valmis, pari vielä..

- Kato tonne.. eikun sittekin tonne.. istu siinä, kengät pois..

-Äitiiii, mun kurkku on kipee..

- Juu, juu, ihan vähän vaan vielä, oikeetkin mallitkin joutuu kestämään vaikka mitä.

- Tää ei ollu yhtään kivaa,

lopetetaan jo... (oikeanpuoleinen alakuva kuvatkoon tunnelmia tämän repliikin jälkeen, he he)


No jos ei muuta, niin toivottavasti mallihalut karisivat. Vuosi sitten leikittiin tyttären kanssa kampaajaa ja laitettiin äidille raidat. Vartin nyppimisen jälkeen lapsiraukan hartiat olivat jumissa ja kampaajahaaveet haudattu. Mitäköhän ammatteja pitäisi vielä karsia... : )

No, kyllähän se ammatti sieltä sitten joskus valkenee. Ja voihan noita olla monia, niinkuin äidillä...

Kitaransoitto on uusi innostus, pöytälaatikkoon on ilmestynyt runo jos toinen ja suosikkisää on sateinen... äidin pieni runotyttö taitaa olla murkkumaailman portilla...

Valohoitoa

Kolme tätiä ja viisi lasta olivat tammikuussa valohoidossa Kanarialla. Avot ku teki hyvää. Aurinko siis. Yrjötautiyöt ja kaikkia tuntoelimiä piinaava koulunruokalaa vastaava bufféeravintola eivät.

Mutta keskityimme siis valoon, lämpöön, polskintaan, jätskiin, sipseihin ja me tädit juoruiluun niin paljon kun lapsivilinässä kerkesimme.

Ihanille ystävilleni!

Näin uskomattoman kauniisti kirjoittaa Essun Taskun Emäntä ystävyydestä:

*******

En minä häntä omista, vaikka lahjaksi olenkin hänet saanut!!
En minä häntä kadehdi, vaikka parasta rinnalleni onkin laitettu.
En minä häneltä vaadi, vaikka tarvitsevainen olenkin.
En minä häntä ylenkatso, vaikka ihailenkin hänen viisauttaan,
lempeyttään, turvallisuuttaan ja hyvyyttään.
Ystävä,
joka on aidosti läsnä omana itsenään
on minulle huolella valikoitu.
Ystävä, joka antaa omastaan,
antaa rakkaasti arvostaen.
Parasta olen saanut,
tunnen sen sydämeni eteisestä perimmäisen huoneen nurkkaan.
Ei minun tarvitsen pelätä, arvuutella, tunnustella, varoa.
Ei minun tarvitse yrittää, keplotella, mielistellä, suostua,
sillä tämä ystävyys kantaa itse itseään.
Hellästi arvostaen,
viisaasti neuvoen,
armahtavaisesti hyväksyen.
Sillä tämä ystävyys seisoo rakkaudessa,
hyvyys on hänen hartioillaan,
ilo kurkkii olkapään yli.
Tämä ystävyys saa voimansa totuudesta,
sanansa lempeydestä,
arvonsa sen antajalta.
Huolehtijani antoi parasta!!!!
Ystävän, joka on aito ja armahtavainen,
jokaisella hyvyyden värisävyllä varustettu!!!
On onni kulkea ihminen rinnallaan, joka arvostaa elämänlahjaa
ja kaikkea sitä arvokasta, mitä se sisällään kantaa!!!
Kiitän ja iloitsen!!!
-Enemmän kuin mitä sanoihin pystyn sisällyttämään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Onko sinulla onni omistaa aarre!?
Toivottavasti,
sillä sydänystävä on parasta mitä voit rinnallesi saada!!!
Silloin kulku on kevyempää!!!
Ilot suurempia ja surut yhdessä kannettuja!!
Onnellista ystävänpäivää,
jokaiselle ystävälle!!!
Ja onneksi meitä on paljon, joilla sellainen on!! *


Lämpöisiä rutistuksia jokaiselle ihanalle ystävälleni!
Minna : )

Rullaati rullaa, Elmeri rullaa/Rolling Elmer

Keskity, jalat ylös, sivulle kaarto ja ympäri. Eli nyt on sitten vihdoin käännytty itse ensimmäistä kertaa selinmakuulta vatsalleen. Kohta se jo kävelee.

Elmer rolled over from his back to stomache for the very first time yesterday. Soon he will be walking.