Isommat ryhmät ohjataan navettaan, jossa toimii myös suosittu kahvila; Ellens café! Olen onnistunut tuhoamaan kaiken kuvamateriaalin, ja kahvila on kirjoitushetkellä kiinni, joten uusia kuvia joudutaan odottelemaan. Alla otos nukkumaosastolta.
Navetta-asumista suositellaan myös jännitystä hakeville yksilöille. Yöpyminen pittoreskissa piharakennuksessamme voi olla hyvinkin järisyttävä kokemus. Kysykää vaikka Paulalta, joka heräsi yöllä epämääräiseen rapinaan : )
Aloittelin aamulla seuraavaa osiota, eli pikkasen väriä mukaan. Aamukävelyllä tarttui käteen nippu apiloita (ne on innostunu kukkimaan uudestaan kun saivat vettä. Alkukesän apilat oli ihan kämäsiä, kuivia ja pieniä) ja jotain jo kukkinutta, en tiedä nimee. Niitä väkertelin, mutta oli pakko tulla tekee vähän oikeita hommii tässä välissä. Sormet kyllä syyhyää, että pääsis tekee kranssin valmiiks.
Kirppiksen lopussa on täällä tapana myydä muovi-/paperipusseja á 20kruunua - ja ne saa kerätä täyteen aarteita. Lautanen ja hopea (tai sellasta leikkihopeeta) lusikat halusivat ehdottomasti hypätä kassiini.
Seuraava koitos on vissin lauantaina tossa toisessa naapurikylässä. Henkinen valmistautuminen on jo alkanut...
Kram från muovikassiminna
Jos asuisimme hiukkasen lähempänä toisiamme leipoisin Hannalle porkkanakakun. Alkukesästä Suomessa pistelimme joukoin poskeemme alla näkyvän komeuden, jonka on taitelijamme Ellenin koristelema. Onnea Hanna!!!
Tässä resepti yleiseen levitykseen. Minä en todellakaan ole mikään leipojatyyppi, mutta tämäm porkkanakakun olen veivannut kasaan kymmeniä kertoja. On se vaan niiiin hyvä. Ja helppo tehdä.
Rosendalin porkkanakakku
Kakku:
Kuorrutus:
Ja näin teette kakun:
Vispaa sokeri ja öljy. Parisen minuuttia riittää. Raasta porkkana hienoksi ja lisää edelliseen seoksen. Sen jälkeen lisätään yksi muna kerrallaan. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan joukkoon. Vikaksi pähkinärouhe. Sitten vaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja uuniin. 200 astetta ja n 40 min. Ei saa mennä liian kuivaksi.
Lopuksi kuorrutus:
Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja pläjäytetään JÄÄHTYNEEN kakun päälle. Mulla on pyöreä, suht korkeareunainen vuoka ja mä levitän kuorrutuksen kakun vielä ollessa vuoassa. Ja sitten annan koko komeuden jäähtyä tunnin verran jääkaapissa. Kaikki ovat kehuneet, päällys on saanut vähän kritiikkiä, että sitä on liian paksulti. Eli voi tehdä myös puolen annoksen verran.
Mums, mums!
Rakastuin kasvihuoneeseemme ensisilmäyksellä. Kovin käytännöllinen se ei kyllä ole, vettä sataa sisään litratolkulla, ja kaikki puiset rakenteet ovat lahoamispisteessä. Aurinkoisella säällä se on ihana trooppinen paratiisi ja viinirypäleet ovat naapureiden tarinoiden mukaan herkullisia. Eli odotellaan.
Jep, jep, kuvan tomaatit ovat omakätisesti huollettuja. Ostin keväällä taimen (x 4) ja nyt ollaan popsittu tämän vuoden sato: kourallinen pikkutomaatteja, ei kauheen hyviä. Niukka ravinteiden- ja vedensaanti voisi olla syynä...Tänä vuonna en viitsinyt viljellä siemenestä - viimevuotinen rumba sadan tomaattitaimen kanssa on yhä elävästi mielessä (olen niin lälly (tai nuuka), että pois ei voinut heittää jos vähänkään henki pihisi, niinpä niitä sitten olikin joka puolella). Nyt olen päättänyt, että tomaatteja ei viljellä ennenkuin on kunnon kasvihuone. Vaikka on niiden kehittymistä kiva seurata, maistukoon tomaatit mille maistuu...
Muutenkin on tuo keittiöpuutarha aika aneeminen. En kehtaa edes laittaa kuvaa, niin on ankeet rehut. Mutta toivottavasti ei enää ens kesänä. Suunnitelmia on vaikka millä mitalla, kuinka hyvin niitä kerkee toteuttamaan on sitten toinen juttu.
Ja sitten kirppistunnelmiin. Tämä kuva on aikaisemmista kirppislöydöistä, lauantain saalis on dokumentoimatta.
Koosteena voin kertoa, että satoi enemmän kuin Esterin peräst. Runttasin auton kyljen kiveen. Ja ihmiset oli ihan maanisia. Ahne kiilto silmissä ne töni ja tyrkki ja repi tavaroita. Vetäydyin ihan suosiolla ja tulin takaisin kun pahin alkurytäkkä oli vähän hiljennyt. Ja sitten oli jo taas hauskaa (paitsi se vesisade). Siellä oli myös huutokauppa ja "ahne kiilto silmissä" tauti tarttui myös minuun. Onneksi rahat loppui.
Minä kun värkkäilen noita kaikenlaisia kransseja, niin ajattelin, että voisihan niitä esitellä muillekkin. Niinku inspiraatioksi. Tässä viimeisin puusta pudonneista omenista.Nöfnöf vaan ja leppoisaa viikonloppua!
Juu, kukkuu siis vaan. Olen siirtänyt päiväkirjanpidon tänne nettiin, ja halukkaat ovat tervetulleita seuraamaan Minnan maalaiselämää. Kuvassa meidän pöllöperheen pöllövauva, joka nyttemmin ei ole enää vauva eikä pidä meitä enää öisin hereillä nälkäisellä kiljunnallaan. Työt ovat alkaneet ja rutiinit sen mukana. Tai ainakin osittain, grillikausi kyllä jatkuu, samoin ulkoilmaelämä. Lapsukaiset on papalla ja me Ropan kanssa huolletaan tipukatrasta. Toissapäivänä kuoriutui seitsemän ihanaa untuvikkoa, joista kuusi on virkeää piipittäjää. Seitsemäs, Silvia, lensi eilen tiputaivaaseen.
Ja aiku pääsis kattoo BananaSplitin keikkaa. www.bananasplit.fi
Piip, piip
Ankkamammaminna
