Isäntä hankki traktorin

Kun nyt kerran maalla asutaan niin onhan sitä oltava traktori. Miss Fergusson vm 76 liittyi joukkoihimme eilen. Ja Ropa on pollee. Paitsi silloin kun se joutui soittamaan myyjälle ja kysymään kuinka traktori saadaan käyntiin...vähän nauratti, kun herra olevinaan maalainen istui tyyrinä ratissa, eikä kone urahtanutkaan.

Mä en oo vielä ehtiny kokeilemaan, mutta pakkohan se on osata konetta käyttää kun se kerran on. Keittiöpuutarha pitää kääntää ja viimekeväinen huhkiminen on elävästi vielä mielessä...

Remonttia

Kun ei ole kukaan ilmoittanut tulevansa kylään, niin rupesin arvelemaan, että olikohan se tuo navetta-asuminen kun on pelästyttänyt ihmiset. Kommentteja teiltä lukijoilta nyt on ihan turha odottaa, sen olen jo havainnut (olen saanut yhden ainukaisen kommentin - hollantilaiselta naiselta joka tykkäsi kuvista). Eli eli, nyt on sitten täys remontti päällä vierastalossa. Ja jos
yhtä sutjakkaasti edistyy kuin tähän saakka, niin ennen joulua voi jo tulla kaminan ääreen tarinoimaan. Me sormi keskellä kämmentä ja laiskottaakin -väki ei tietenkään itse olla hommissa, vaan entisen pomon uusi remonttifirma. Herrat remontoijat eivät puhu suomea, ruotsia eivätkä myöskään englantia. Ja minä en puhu poulaa enkä saksaa. Eli vilkuttelen niille vaan ja hymyilen kauniisti.

Kukkakurssi

Nyt on sitten ensimmäinen koitos edessä; lauantaina on kukkakurssi ja tulijoita peräti kolme. Oli niitä enemmänkin, mutta pirut peruivat (neljän hengen seurue). Mutta parempi kun ei tulijoita ollenkaan : ) Joulukurssille on ilmottautuneita enemmänkin, tämä ensimmäinen kurssi tuli vissiin hiukan liian nopeasti. Eli tänne vaan kaikki kukkaintoilijat!

Viljelmät

Nyt kun on satanu, satanu ja taas ihanasti paistanut, niin johan ovat minun viljelykseni taas alkaneet kukoistaa. Kaksi kesäkurpitsaa on syöty (minä siis söin, muille ei oikein maistunut sienitäyte) ja persiljaa on vaikka muille jakaa. Sen aion kerätä, pestä, pilkkoa ja pakastaa. Persilja on yksi parhaista mausteista! Suurin osa vihreästä on rikkaruohoja, mutta näyttää ihan kivalle : ))) Mansikkasato oli n 6 käppyräistä marjaa, mutta ensi vuonna voi olla toivoa. Ne rönsyilevät nimittäin ihan silmissä, ja tästä kesästä oppineena uskalla ensi kesänä jopa kastella.

Primadonna ja Bulldozer

Tässä tuore potretti hundiherroista. Pikkuveli Selby on jo aikoja sitten ohittanut Blixin. Paitsi kokoeroa, heillä on myös hieman erilaiset luonteet. Osaatteko kuvitella luonteenlaadut jos sanon primadonna ja bulldozer... Ihania molemmat! Paitsi silloin, kun kengät ovat kadoksissa (Selby) tai koko koira on kadoksissa (Blix, kun naapurin koiralla on juoksuaika).

Tukka lähti...

...mutta armeijaan ei sentään ihan vielä tarvitse mennä! Meidän hovikampaaja Marie naapurista päästettiin eilen lasten kuontalojen (=isältä perityt paksut hiukset) kimppuun ja tulos oli kerrassaan miellyttävä. Emppukin kranttuna asiakkaana lupasi tulla mielellään uudemman kerran.

Samoin oli Ellen oikein tyytyväinen muodikkaaseen leikkaukseen, jonka Marie hänelle loihti. Äiti kyllä vähän sai hengenahdistusta kun pikkuprinsessasta tuli yhtäkkiä niin varttuneen näköinen (tihrutkaa takavasemmalle).

Ankanpojat ne senkun paisuu

Ihan juu melkein silmissä paisuvat nuo meitin ankanpojat. Viisiviikkoisina ne ovat melkein äitinsä kokoisia... ihan hyvä sinänsä, että ovat oikein pullukoita sitten joulun tienoilla. Ei niitä turhaan ole ristitty Meny1, 2 jne...(nyt tuli ihan Hanna ja Kerttu noita -olo).

Eilen ne olivat ulkona ensimmäistä kertaa. Nynnyinä ensikertalaisankkahuoltajina ei olla uskallettu päästää niitä ulkoilemaan, täällä kun vilisee kettuja. Kuvassa ensiaskeleita nurmikolla. Alla olevassa Emilin ottamassa kuvassa on jo sitten jo vesikasteen vuoro. Ja kuinka ne tykkäsivätkään lutrata...

Ja tänään niitä ei sitten meinannut saada enää millään ylös vedestä. Lapset ovat papalla ja Ropa työmatkalla, voitte vaan kuvitella kuinka koomisen näköistä mahtoi olla kun Minna sinkoili ympäri meidän pikku lampea yrittäen saada ankkoja rantautumaan... tuloksetta. Ja heti kun annoin periksi, niin eiköhän koko pesue marssinut kiltisti ankkalaan.

Minna messuilla

Olin koko viikonlopun messuilla tekemässä kukkaverstastani tunnetuksi ja ah ja voi kun oli kivaa, antoisaa, rankkaa, hikistä, ihanaa, pitkäpiimäistä ja opettavaista. Taloudellisesti tulos oli +-0, mutta mainosmateriaalia sain jaettua sitäkin enemmän ja suu kävi melkein taukoamatta. ja- hurraaa, eilen jo rupes puhelin pirisemään!!! Vielä on kyllä tilaa : )